Merikartta-blogissa: Valtava meri, valtava vastuu

14.09.2021
Kuva: Jens Rademacher/Unsplash

IMO:n tutkimusten mukaan meriklusteri tuottaa 2 % maailman kasvihuonekaasupäästöistä. Tämän vuoksi voivat asiat sivustakatsojalle näyttää siltä, että kaikki on kunnossa. Kaksi prosenttiahan on kohtalaisen pieni luku. Pienestä prosenttiluvusta huolimatta asia ei ole ihan niin, sillä maailman meret ovat melko herkkiä kasvihuonekaasuille ja muille ulkoisille jätteiden lähteille. Merellä tehdystä toiminnasta koituukin yllättävän paljon haittoja meriympäristölle, ellei toiminnassa ole kestävyys pääkriteerinä.

Esimerkkinä toiminnoista, jotka vaikuttavat meriympäristöön, voidaan käyttää troolareiden verkkoja. Troolarit ovat kalastuslaivoja, jotka kulkevat merellä pyydystäen kalaa verkoin (troolein) jotka kulkevat lähellä merenpohjaa. Verkot nappaavat mukanaan kalaa ja sitä pidetään tehokkaimpana tapana kalastaa suuria määriä. Troolauksessa on toki lukuisia ympäristöongelmia, mutta yksi esimerkki haitoista ovat myös itse troolit, joita rikkoutuu aina silloin tällöin. Verkkojen osia tai jopa kokonaisia verkkoja päätyy merivesiin, ja ne aiheuttavat merialueiden saastumisia sekä haittaa merieliöille, jotka jäävät niihin loukkuun.

Toisena esimerkkinä voidaan käyttää konttikuljetuksien painolastivesiä. Painolastivedet otetaan tyypillisesti lähtösatamasta ja puretaan menosatamaan, joka aikaansaa vieraslajien joutumista herkille alueille. Vieraslajien pääsystä uusiin vesiin voi koitua merkittäviä haittoja alueen eliöstölle.

Meriklusterin ympäristöhuolet eivät siis pääty pelkästään päästöihin, jotka matkaavat piipusta ilmaan, vaan huomioon pitää ottaa myös kaikki muut mahdolliset toiminnan aiheuttamat haitat. Meriklusteri on erittäin monialainen, ja toiminnan aiheuttamat haitat tuottavatkin jo pitkän listan. Yllä esimerkkeinä olleet ympäristöhuolet on huomattu jo vuosia sitten, ja niistä koituvien haittojen minimoimiseksi on olemassa lukuisia ratkaisuja ja tutkimusta. Nykyisetkään ratkaisut eivät ole vielä täydellisiä ja töitä niidenkin parissa on vielä tehtävä, jotta saadaan koko kansainvälinen meriklusteri osalliseksi.

Meriklusterin ympäristöhuolet eivät siis pääty pelkästään päästöihin, jotka matkaavat piipusta ilmaan, vaan huomioon pitää ottaa myös kaikki muut mahdolliset toiminnan aiheuttamat haitat.

Tällä hetkellä yritykset pyrkivät itsenäisesti ratkaisemaan ympäristöongelmiaan lakien kiristyessä, vaikka ongelmat ovat koko meriklusterille yhteisiä. Meriklusteri onkin näissä asioissa hiukan myöhässä, kriittisen asemansa vuoksi sen kuuluisi kuitenkin olla edelläkävijä.

Laivojen operointiajat ovat jopa yli 50 vuotta, joten ratkaisuja nopeasti kiristyviin ympäristövaatimuksiin pyritään löytämään laivan sijasta laivan ympäriltä tai yksittäisistä laivan osista (moottorit, päästöpesurit, likavesisäiliöt, polttoaineet). Meriklusteria vaivaa myös yritysten voittomarginaalit, jotka ovat erittäin ankaria yritysten tuottavuuden kannalta, ja siksi yritykset eivät halua tehdä suuria ilmastotoimia ja ottaa riskiä kilpailukykynsä kannalta. Monien yritysten tärkeimmät ilmastotoimet ovat helposti suoritettavia, pieniriskisiä ja pienikuluisia.

Suomen meriklusteri pyrkii ottamaan lippulaiva-aseman meriklusterin hiilineutraalien ja kiertotaloudenmukaisten ratkaisujen tuottajana, ja tätä edistetään Merikartta-ekosysteemissä. Merikartta kokoaa Suomen meriklusterin toimijat aika ajoin aivoriihi-kokouksiin, joiden tavoitteena on pohtia ratkaisuja erilaisiin ympäristöongelmiin, tehdä lakialoitteita ja luoda yhteistyötä niiden ympärille niin, että meriklusterin arvot täyttyvät.

Opinnäytetyössäni etsin viime vuosilta erilaisia hiilineutraaleja kiertotalousratkaisuja meriklusterin osista. Tutkimuksen aikana havaitsin, että yrityksien tekemät hiilineutraalit kiertotalousratkaisut ovat melko vähäisiä suurien voittomarginaaliriskien vuoksi, ja jos hiilineutraaliuden päämäärään halutaan päästä, on lait tärkein kehityskohta.

Aarni Karjalainen
Energia- ja ympäristötekniikan insinööri

Tutustu opinnäytetyöhöni Hiilineutraalin kiertotalouden tilanne meriklusterissa